TERVEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE, Korkealla C:llä laulettuna
Kävin viime tiistaina omaisten ennakkonäytöksessä katsomassa Tampere-talon oopperaesitystä: Tannhäuser , Wagner.
Oli niin upeaa taas nähdä veljeni laulavan lavalla. Tulee niin ylpeä olo kuulla häntä ja nähdä oopperan maailmassa. Wagner on lempparisäveltäjiäni mut, hemputti kun hänen oopperat ovat niin pitkiä. 4 t. oopperassa on fanillekkin aika kokemus istua hyvälläkin tuolilla. Harmi oli myös että Johanna Rusanen-Kartano joutui sairauden vuoksi vain aukomaan suutaan koko esityksen. ( Omaisten näytökset ovat vielä harjoitusaikaa.) Olikin tosi psykedeelistä nähdä isoja Venuksen eleitä isoissa puitteissa ja ison orkesterin vain soivan ilman sopraanon ääntä. Tuli aikas kummallinen olo. Kuin komediallista unennäköä. Pidin etenkin oopperan lavastuksesta ja valoista. Kuvataiteilijana erityisesti kiinnitänkin aina huomiota visuaalisuuteen ja miten se on teknisesti toteutettu.
Aurinko paistaa upeesti ulkona. Nyt on kyl paras lähteä nauttiin valkeasta lumesta ja sinitaivaasta. Kuin Suomen lipun värit.
MOrooo Elinaaaaaaaaaaaaaaaaaa