ARTEXISTENCE

Viimeisiä maisemia

Toivottavasti en koskaan näe planeettamme viimeisiä maisemia. Tosin me kaikki koemme joskus omat henkilökohtaiset viimeiset maisemat. Eräät ihmiset tulevaisuudessa joutuvat kokemaan maapallon eri osissa todellisia viimeisiä maisemia. Siihen toivottavasti on vielä paljon aikaa!

Tämä ajatus on ollut lähtökohtanani Viimeisiä maisemia-maalaussarjaani. Teoksia on syntynyt viimevuoden 2011 aikana 14 kappaletta. Edelleen sarjaan on syntymässä lisää teoksia. Olen toistaiseksi tiukasti pidättäytynyt horisonttaalisessa sommittelussa ja akryylimaalin erilaisissa tekniikoissa. Vain kahdessa maalauksessa olen tehnyt pienen syrjähypyn struktuuritekniikan käyttöön pohjapinnan vaatimuksesta.

Tärkeänä perusajatuksenani on ollut tehdä kaikki maalaukset kierrätysmateriaalipohjiin.  Minulla on käytössäni poisjääneitä kangassermejä, mitkä ovat ennen eroittaneet jokaiselle työntekijälle oman työtilan isossa työhallissa. Minulle on luontevaa ja mielekästä käyttää mahdollisimman paljon erilaista kierrätysmateriaa kaikissa teoksissani mitä teen. Toisinaan materia ei tietenkään ole kuranttia, mutta juuri siinä koen ottavani käyttöön taiteen tuottamiseen liittyvän ”raskaansarjan” pakollisen työkalun: Lapsen luovuuden ja mielikuvituksen hengen.

Viimeiset maisemat-maalaussarjassa olen halunnut luoda kauniita, mutta jotenkin vinksahtaneita tilanteita, tunnelmia ja maisemia. Jotakin on jokaisessa teoksessa nyrjähtäneenä kuin pitäisi luonnollisesti olla. Kuu on useassa teoksessani läsnä. Tietenkin, se on niin klassinen ja aina lumoava elementti maisemamaalauksessa.

Osa maalauksista on syntynyt yhdessä yössä ja toisia taas on hiottu ajatuksin ja pienin vedoin koko viime vuoden. Mielestäni eräs haastavin hetki taiteenteossa on luottaa jättää teos rauhaan. Eli se on valmis ja siihen ei ole enää minun tarve palata koskaan.

Teossarjaani näkevä yleisö saakoot pohdintaaViimeisistä maisemista, joista ei toivottavasti tule koskaan realismia.

Elina Parjanen: Revontulet / Enkelten tanssi, 2011

 

Elina Parjanen: Öljysade, 2011

 

Elina Parjanen: Tulvan jälkeen, 2011

 

Kipu

Kipu, 2011, sekatekniikka kankaalle

Ihan pakko kirjoittaa

TERVEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE, Korkealla C:llä laulettuna

Kävin viime tiistaina omaisten ennakkonäytöksessä katsomassa Tampere-talon oopperaesitystä: Tannhäuser , Wagner.

Oli niin upeaa taas nähdä veljeni laulavan lavalla. Tulee niin ylpeä olo kuulla häntä ja nähdä oopperan maailmassa.  Wagner on lempparisäveltäjiäni mut, hemputti kun hänen oopperat ovat niin pitkiä. 4 t. oopperassa on fanillekkin aika kokemus istua hyvälläkin tuolilla. Harmi oli myös että Johanna Rusanen-Kartano joutui sairauden vuoksi vain aukomaan suutaan koko esityksen.  ( Omaisten näytökset ovat vielä harjoitusaikaa.) Olikin tosi psykedeelistä nähdä isoja Venuksen eleitä isoissa puitteissa ja ison orkesterin vain soivan ilman sopraanon ääntä. Tuli aikas kummallinen olo. Kuin komediallista unennäköä. Pidin etenkin oopperan lavastuksesta ja valoista. Kuvataiteilijana erityisesti kiinnitänkin aina huomiota visuaalisuuteen ja miten se on teknisesti toteutettu.

Aurinko paistaa upeesti ulkona. Nyt on kyl paras lähteä nauttiin valkeasta lumesta ja sinitaivaasta. Kuin Suomen lipun värit. 

MOrooo  Elinaaaaaaaaaaaaaaaaaa

Päivitys meneillään

Viimeinkin  uudet portfolioni ovat pikkulisiä vaille valmiit. Tein kahdelle eri teosteemoilleni, (Viimeisiä maisemia ja Struktuuria ja Sattumaa) omat portfoliot suomen ja englannin kielellä. Yllättävän iso urakka se oli ja monta ähellystä vaatien tietokoneella ja työhuoneella. Kiitos myös ystävien pitkämielisestä avusta ja tuesta.

Seuraavaksi jatkuu kotisivujeni päivitys vuoden 2011 tuotannosta. Siinä on taas monta koukeroa tehtävänä ja opittavana mutta, eikös sellaista elämä muutenkin ole.

Huomenna Sylvi-kisuni lähtee eläinlääkäriin. Mirrin vatsa on ollut sekaisin jo monta päivää. Viimeyönä olikin rankat kakkamarkkinat ja yöunet kovin repaleiset meillä molemmilla. No, kyllä se tästä selkiytyy…

Luovaa velttoilua lukijoilleni toivottaa, Elina

Artist Statement Video

This is my artist statement in English. I did this video very quickly because it had to be sent very fast to Washington City. I’ll tell you more later when the art project is finally clear.

Artist Elina Parjanen from Elina Parjanen on Vimeo.

Jippiii marraskuun pimeyteen

Sain kutsun Pariisiin Contempory Art Fairiin lokakuulle 2012. Paikka on Carrousel du Louvre. Muutaman uuden maalauksen teen sinne. Seinäpintaa on tietenkin rajoitetusti. Joitakin peruslähtökohtia on jo mielessä millaisia maalauksia tulen tekeen. Jännää.

Otin tähän marraskuun pimeyteen esille taas valohoito valaisimeni. Höh, kissa omi sen heti itselleen ja köllöttelee kylki kiinni valaisimen  kuvussa. Kyllä tämä pimeys siis hämäränkin eläintä vaivaa.

Pian työhuoneelle hommiin. Salut!

Tampere Talossa 29.-30.10. Naisday messuilla ollaan

Hei.

Olen Tampere Talolla 29.- 30.10. Naisday messuilla markkinoimassa Taidekeskus Purnua ja mukana esittelypisteessä on myös teoksiani. Molempina päivinä olen luentosali 3. klo 13.30 kertomassa taiteella sisutamisesta sisustus arkkitehti Eija Santaniemen kanssa.  Eli nähdään siellä!

Elina

Surua ja vihaa: VIIMENEN SARVIKUONO TAPETTIIN PENIKSEN NOSTOON

Viimeinen sarvikuono on ammuttu sarvensa tähden  Vietnamissa. Vihaan ihmisiä taas lisää.  WWF:n radiolähetin sääksi ammuttiin valko-Vänäjällä noin viikko sitten. Satakunnassa mukulat pelkää mennä kouluun kun on karhuja liikeellä. Autot ja itsemurhat Suomessa enempi lapsia ja nuoria tappaa kuin mikään nelijalkianen otus koskaan 100 vuoden ajalta.

Mikä meitä vaivaa,  kuolemaa pelätään ja 100 % on varmuus kuolla. Pelkäämme elämää. Tulisipa viirus joka tappais kaikki turhat ääliöt täältä energiaa kuluttamasta,  minä lukuun mukaan ja äkkiä jos  luonto niin tahtoo. Meitä ihmisiä on jo ihan liikaa täällä muutenkin, miksi ihmeessä pitäsi vielä lisää vääntää itsekkäästi geenistöänsä täällä lisää.

En käsitä mikä eläinten metsätyksessä on niin jännää. Saman jännyyden luo valokuvaaminen tai jos verta ja suolistamista pitää nähdä niin suosittelen kyseisten ääliöiden menevän töihin teurastamoihin. Hommaa siellä piisaa ja jos tappaminen tuottaa iloa niin kyllä sinne teurastamoon mahtuu aamutyövuoroon joku turisti kansanedustajakin fiilisteleen. On se metkaa nähdä kun sorkka sätkyy ja silmä sammuu … Tuntee olevansa olemassa…Huikeaa…

Keitetty peruna silakan kanssa ja hapanleipä voilla on tosi hyvää syötävää.  Muutaman vuoden päästä tämä ruokadietti voi olla  suuri ihmeellinen laihdutusjuttu. Nyt ei saa syödä leipää,  haloo!  Vanhoilla pula ja sota-ajan ihmisten suista kuulee vielä toimivia viisauksia. Tulee aika kun niitä kysytään tosi tarpeeseen. Ikäihmiset eivät läysytä netistä vaan nyt on aika kuunnella elämän viisuksia. Vielä heitä on kertomassa elämän faktaa…

Kirjoitin nyt sitten blogiini viimein ihan omia ajatuksia. Joskus 80/90- luvulla kun tälläistä blogia ei vielä ollut niin kovin kaipasin sitä että olisin voinut jakaa uniani. Niitä nään edelleen,mutta että jakaa ne kaikkien kanssa on aika iso juttu. Eikös vaan.

Aika rientää,   hyvää yötä. Elina

Jos haluat jotenkin kommentoida juttujani niin laita suoraan meiliin, en oikein osaa avata näitä blogin ovia, ainakaan vielä…Voi hyvin!

Nyt Parjasen Elina alkaa viimein kirjoittaan ahkerammin blogiaan

Nyt on kyllä viimein aika kunnostautua omankin blogin kirjoittamisessa.

Tampereen Taidemessuilla olen ollut nyt toista päivää ja huomenna vielä viimeinen päivä vastassa. Mukavasti siellä on ollut vipinää ja nyt täytyy vaan toivoa että, tulisi vielä monelle teokselleni uusi sijoituspaikka ja tyytyväinen ostaja.

Ens viikolla jatkan Viimeisiä maisemia-maalaussarjaa. Sarjasta onkin Pirkkahallin Taidemessuilla esillä jo 3 makupalaa. Olen tehnyt jo 8 kpl, mutta toiset 8 vielä on vielä maalamatta.

Voi kun niin monta hommaa on rästissä. Niinkuin sivustojenkin koko päivitys.  Eli uutta tulossa tänne nettimaailmankin puolelle toivottavasti mahdollisimman pikaisesti.

Tänään on muuten mieletön Lotto-arvonta.  Ja mä meinaan voitan sen!  Tai toivottavasti en, ei ole terveellistä saada tosta vaan 100000  euroa vai kuinka montaa nollaa  siinä  10 miljoonassa  pitää olla.  Menee 5 matikkapää jo sekaisin tollasista luvuista.

Leppeää oloa sinun elon hetkeesi,  blogini lukija

Elina

Purnusta asiaa

Moro

Kirjoitan tänne omaankin plokiin juttua Purnusta. Meinaan että, messuilla on kysytty mitä Purnussa on ens kesänä niin kattokaa meirän kotisivuja. Tulossa on Suvidisainia ja mieskuoron ja linnun laulua taatusti. Nyt mä lähden teatteriin…tulee jo kiirus.