Pitkänäperjantaina 2013: Pietarin vanha metrolinja klo. 20.28.
Vaunu 1:
Lihamadot valuvat maanalla kaiken omansa sisällä. Siirtyvät teräsrunkojen sisään. Katson vaunussa kenkien kärkiä, toiset data-kalujaan. Kohtaan silmät, -samanlaiset kuin peilissäni. Metallinrangan työtä ja valonännit sekunniksi torkahtavat. Piiri vaihtuu, fotonit etenee. Teräsrunko avautuu. Poistun.
Staattinen Pushkin istuu Kansanpalatsin päädyssä ajatuksista hiukset sekaisin kuin rakkaallani metallikruunujen pitkässä salissa.
Vaunu 2.
Leninin, Stalinin, Gorbatshovin ja Jeltsinin vanhat muurahaiset väsyneenä siirtymässä pisteestä A pisteeseen B. Verilammikko ja roiskeita- hyytyneitä teräsungon lattialla . Kukaan ei näe, ei haista ihmisen jälkeä. Kukaan ei ota askeltakaan lähellekkään verta.
Pitkänäperjantaina.
Opiskelijatyttö pitelee ruusua käsissään nurinpäin ja nuuhkaisee sitä syvään.
Phuuuu, jatkan juttua lisää lähiaikoina.
Elina ja kurakakka Sylvi-kisu